Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?

Lenkkeilen mahdollisimman monta kertaa viikossa. Joskus se on vain kerran, joskus viisi. Jos lenkkeilen yksin (lähinnä "kevyitä" kävelyretkiä) on rattaissa painoa 36kg+rattaiden paino. Jos lenkkeillään koko perheen voimin työntelen 10-22kg lastia :) Eli ihan oikeeta kuntoilua.

Rakastuin talvella kahvakuulaan ja sitä muutaman viikon heiluttelinkin ahkerasti, sitten tulin kipeäksi. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nyt olis tarkoitus hakea 8kg kuula ja ruveta taas hommiin. Kotona on 12kg kuula, mutta se on liian painava yhden käden liikkeisiin. Treenin jälkeen mulla pitää olla "verta, hikeä, kyyneleitä" -olo. Sitten on mennyt putkeen :)

Lisäksi lasten kanssa tulee pelailtua ulkona palloilla. Korien heittelyä, jalkapalloa, pesistä.. Toki se on kevyttä pelailua, vaikka kyllä ne osaa jo äitiä juoksuttaa :)

 

Ihan innostuin tänään kirjoittelemaan, alla siis vielä päivän ensimmäinen kirjoitus! :)

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?

Mä oon laihduttanut enemmän tai vähemmän viimeiset 12 vuotta (HUH!). Eli vanhemmillanikin asia on kestona tiedossa. :) Yleisesti ottaen olen aika avoin kertomaan, jos yritän keventää tai jos olen saanut uuden innostuksen laihduttamiseen. Läheisiltäni tulee poikkeuksetta tsemppiä -se on tarpeen. Kiitos siis siitä! :)

Oon monesti miettinyt, että ainakin minun kohdallani palautteen antaminen laihduttamisesta on ristiriitaista ja vastaanotto riippuu paljon fiiliksestä. Jos joku esimerkiksi kehuu, että "ootpas laihtunut paljon", niin sillä on monenlaista vaikutusta minuun. Voin ajatella ihan vaan, että "Kiitos. Kiva kun ihmiset huomaa" tai sitten voin ajatella "Kiitti vaan, olin siis ennen sun mielestä läski ja huonompi kun nyt" Tai sitten ajattelen " Ai mä oonki vissiin jo laihtunut tarpeeksi, kun ihmiset niin kehuu, nyt voinkin jatkaa suklaan syömistä". Että silleen. Helppo ei ole ihmisen miele, ei anakaan minun.

Tärkeintä olisikin ottaa positiivinen palaute tietysti kiitollisena vastaan, mutta ennenkaikkea ymmärtää todellakin se tosiasia, että teen tämän vain itseni vuoksi. Vain minun hyvinvointini tähden.

Niin ja ystäväni armaat, älkää nyt pelästykö noista mun palautteen vastaanottotaidoista. Kyllä mä oikeesti teidän tsempit otan aina ilolla vastaan ja tuntuu mukavalta jos huomaatte kun oon kaventunut (edes pari milliä :))!

 

Ajattelin muutes sellaista, että laittaisin aina viikon lopuksi tänne jokaisen päivän syödyt kalorit ja urheilusuoritukset pudotettujen grammojen lisäksi. Itse ainakin tykkään jos laihdutusblogeissa on ihan sellasta faktaa. Voi vähän vaikka vertailla toisten syömisiä ja liikuntoja jos tuntuu että oma projekti takkuilee.

Täällä taas. Uudella innolla bloggailua kokeilen. Paino on mennyt tooodella hitaasti alaspäin, mutta suunta on kuitenkin oikea! Noin puoli vuotta on mennyt (mihin se on mennyt??) edellisestä kirjoituksesta. Siinä ajassa pudonnut reilut kaksi kiloa. En ole kyllä yhtään miettinyt syömisiäni. Urheilutkin jääneet minimiin.

Blogin pitäminen kiinnostaa kovasti ja tiedän, että saan tästä lisämotivaatiota, mutta kun en ole tyytyväinen tähän blogiin. Ulkonäkö (bloginkaan ;)) ei miellytä, mutta kun en ole tietokonenörttiä nähnytkään niin en osaa tälle ulkoasulle tehdä mitään. Ja sit omat kuvat ois kivat. Mutta kun en vielä tiedä uskallanko luopua tästä turvallisesta, kuvattomasta, tylsästä, täysin anonyymista blogista. Jos vaikka laittais editymiskuvia ilman päätä. Vaikka päästähän ne mun läskit ekana lähtee. :)

No mietitään. Palailen ehkä jo illalla, kun on pienokaiset saatu petiin.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin? En ole ahminut ainakaan kuukauteen :) Mutta sitä ennen monesti. Ahmimiseni ei ole sellaista, että lappaisin kaksin käsin ruokaa suuhun mahdollisimman nopeasti. Minun ahmimiseni on sitä, että jatkan syömistä vaikka olen jo täynnä ja tiedän tuloksen olevan järkyttävä paha olo. En osaa lopettaa. En pysty. enkä kai haluakkaan? Nyt kun olen reilu kuukauden miettinyt syömisiäni ja ollut kevyemmällä linjalla, olen ymmärtänyt paljon itsestäni (mutta paljon on vielä opittavaakin) ja suhteestani ruokaan. Ruoka ja syöminen ovat mulle ongelma. Keino käsitellä vaikeita asioita tai siis jättää ne käsittelemättä. Pitkä matka on varmasti kuljettavana, jotta oppisin eroon vanhasta. Ja matka on kuljettava taaksepäin, jotta ymmärtäisi miksi. Onhan mulla aikaa :)

Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi? Haluan pudottaa painoa, koska minulla on huono olla. En pysty/kehtaa tehdä asioita joita haluaisin. En pidä ulkonäöstäni enkä tunne olevani oma itseni näin isona. Teen tämän nimenomaan itseni vuoksi. Niin paljon en ketään jaksaisi miellyttää, että muuttaisin elämäntapani hänen vuokseen.

------------------------------------------------------------------------------

Olen nyt syönyt Nutrilettia viisi päivää. Joka aamu otan aamupainon. Pudotusta -100g/pv!! Mitä kummaa? Googlettelemalla katselin muiden painoisteni tuloksia Nutrilett-kuurilta. Keskimäärin ekalla viikolla putoaa tämän kokoisilta täysnutraajilta 3kg, joillain jopa 5kg! Miten voi olla mahdollista?? Mä olen ilmeisesti joku luonnonoikku, joka ei laihdu millään. Ei kauhean motivoivaa.

Ajattelin kuitenkin vielä toisen viikon katsoa, josko tulisi parempia tuloksia. Jos ei niin tämä oli sitten tässä. Toki jatkan kevyemmällä tiellä, mutta en huvikseen viitsi elää 800kcal/päivä, jos siitä ei ole hyötyä.